Kyllä on tunnustettava, että kesä on takana. Hyvä ja lämmin kesä. Minulla on tapana käydä kesäisin alueen kesäteattereissa, joissa pääosin harrastajanäyttelijät antavat parastaan. Onneksi meillä Suomessa on rikas kulttuuritarjonta, jota tuetaan yhteiskunnan varoin, jotta mahdollisimman moni suomalainen pääsee nauttimaan niin teatterista, elokuvista, kuvataiteesta kuin musiikistakin. Kuitenkin tuesta huolimatta monelle lapsiperheelle tai pienituloiselle liput tapahtumiin ovat jo nyt kalliita, eikä varaa niiden ostoon todellakaan ole.  

Hallituksen budjettiriihestä leijui synkät pilvet kulttuurielämän ylle. Tämä oli odotettavissa, sillä nykyinen valtionvarainministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja Purra sanoi jo viime eduskuntavaalien yhteydessä, että ”kulttuuri on luksuspalvelu, johon tällä hetkellä valitettavasti Suomessa menee liikaa rahaa” (HS 22.3.2023) Tämä lausahdus konkretisoitui nyt päätöksiksi isoista kulttuurielämän leikkauksista. Eikä leikkaukset jää vain tähän vuoteen, sillä opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan uusia säästöjä myös tuleville vuosille.

Teattereiden arjessa tämä tarkoittaa henkilöstön vähentämistä ja ohjelmiston supistamista. Leikkaukset kaventavat esitystoimintaa ja suurtuotantoihin esimerkiksi musikaaleihin ei ole enää varaa, koska tuen vähentyessä lippujen hinnat karkaavat kävijöiden käsistä. Käytännössä teatterivierailut eri paikkakunnilla vähenisivät tai jopa loppuisivat. Tämä olisi erityisesti pienien paikkakuntien kulttuuritarjonnalle iso isku.

Elokuvasäätiö rahoittaa vuosittain lukuisia kotimaisia elokuvia. Jos leikkaukset toteutuvat suunnitellusti vähentäisi se tuotantotukea usean kotimaisen pitkän elokuvan verran. Ja kun samaan aikaan isot säästöt kohdistuvat myös Yleisradioon on kotimaisten draamatuotantojen osuus ohjelmatarjonnassa vähenevä. Kuitenkin Yleisradiota koskeva lainsäädäntö velvoittaa ohjelmatoiminnassaan erityisesti tukemaan sekä suomalaista kulttuuriperintöä että kulttuurin moninaisuuden vaalimista.

Erityisen huolissani olen lapsista ja nuorista, joiden kulttuuritarjonta ja kulttuurikasvatus on vaarassa. Eriarvoisuus kasvaa, kun vain osa heistä pääsee nauttimaan kulttuurielämyksistä, mutta yhä suurempi joukko jää niiden ulkopuolelle. Kulttuurilla on valtava merkitys lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen tukemisessa, puhumattakaan siitä miten paljon se tuottaa iloa, toivoa ja uusia näkökulmia.

On hyvä huomata, että alan vaikutus kansantalouteen ja työllisyyteen on merkittävä. Taide- ja kulttuuriala työllistää jopa noin 130 600 ihmistä (Tilastokeskus 2024), tapahtuma-alalla puolestaan työskentelee kaikkiaan noin 200 000 henkilöä eli kulttuuriala työllisti noin 2,7 % koko maan työllisistä vuonna 2022 (Tilastokeskus 2023a). Leikkaukset osuvat suoraan tähän väkeen.

Nyt tarvitaan sivistyksen puolesta taistelijoita, kulttuuri kuuluu kaikille.

Lopuksi haluan onnitella lehteä uudesta upeasta nimestä ja levikin laajennuksesta. Koko Itä-Suomi tarvitsee oman aatteellisen lehtensä, jota tehdään yhdessä.

Tuula Väätäinen

Kirjoitus julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 19.9.2024