Arvoisat lukijat ja hyvät toverit,

En ole urani aikana vielä milloinkaan ollut tällaisessa tilanteessa, jossa on niin niukalti mahdollisuuksia kompromissiin tai yhdessä sopimiseen. Orpon–Purran hallituksella on ollut kova linja oppositiota kohtaan, mutta aivan erityisesti ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Viimeisimpänä tämä näyttäytyy työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamisessa.

On merkittävää, että työnantajapuolikin on vastustanut tätä poistoa. Hekin ymmärtävät, että on turvallisempaa ja asiallisempaa käydä neuvotteluja järjestäytyneiden työntekijöiden kanssa, joiden etuja ajavat työlainsäädännön tuntevat henkilöt. Tämä korostuu nyt, kun työmarkkinatilanne on työllisyyden näkökulmasta tiukka. Hallituksen toiminta murtaa pitkää suomalaista neuvottelun perinnettä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuksen osalta on kautta linjan pidetty yhdessä huolta siitä, että ne ovat kaikkien kansalaisten saavutettavissa. Nämä julkiset järjestelmät on pitäneet yllä suomalaista yhteiskuntaa ja ne ovat selkeä syy siihen, että suomalaiset tutkimuksesta toiseen kuvataan maailman onnellisimmaksi kansaksi. Tiedämme, että neuvolapalvelut, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito, varhaiskasvatus ja koulutus toinen aste mukaan lukien kuuluvat kaikille. Tiedämme, että tiukoissa tilanteissa apua on saatavilla.

Nyt ilmapiiri on sen suuntainen, että tämän yhdenvertaisuuden arvoa painetaan alaspäin ja ajatellaan, että raha on se, jolla näitä palveluita hankitaan välittämättä siitä, onko kaikilla siihen kykyä.

Sodan käyneenä maana Suomi on käynyt läpi, mitä tarkoittaa turvallisuus, naapurin auttaminen ja Karjalan evakoitten asuttaminen. Nyt tuemme Ukrainan kansalaisia ja yhteiskuntaa eri tavoin. Olemme olleet valmiina ottamaan eri tahoilta tulleita ihmisiä riippumatta heidän uskonnostaan ja etnisestä alkuperästään, olemme kyenneet ottamaan heidät vastaan ja auttamaan heitä sopeutumaan yhteiskuntaamme, mutta nyt merkit viittaavat siihen, että yhä enemmän ollaan pistämässä portteja kiinni.

Suomalaiset on aina hakeneet voimaa teattereista, kirjallisuuspiireistä ja työväentaloista. Musiikki, taide ja kirjallisuus ovat tuoneet meille henkistä pääomaa, jonka tuella olemme jaksaneet vaikeita haasteita elämässä. Hallitus on kurjistanut kulttuurin kenttää jo pitkään, jolloin se on loitonnut niistä, joilla ei ole enää varaa lähteä konserttisaleihin ja teattereihin. Kansakunta jakautuu myös tässä suhteessa eriarvoiseen asemaan niihin, joilla on varaa ostaa, ja yhä kasvavampaan joukkoon niitä, joille ne jäävät saavuttamattomiin. Kulttuuri- ja harrastusköyhyys koskettaa erityisesti lapsia ja nuoria, joiden perheen talous vaikuttaa heille tarjolla olevien virikkeiden määrään. Mitä ahtaampaa arkielämä on, sitä pienemmiksi jäävät lasten mahdollisuudet.

Ihminen ansaitsee elämäänsä riittävästi toivoa ja valoa tulevaisuuteen. Nyt valon ja toivon tuominen on uhattuna, koska myös järjestötoiminnalta ollaan viemässä leikkauksilla pohjaa pois. Järjestökenttä tarvitsee toimiakseen palkattua työvoimaa, joka pystyy ohjaamaan, kouluttamaan ja tukemaan vapaaehtoisia. Leikkaukset kohdistuvat ankarammin syrjäseuduilla oleviin kansalaisjärjestöihin, koska niiden omat tulonhankkimismahdollisuudet valtiontuen lisäksi ovat olemattomat.

Jokaisessa ihmisessä on jotain omaa erityistä, mutta tämä oma erityinen ei ikinä pääse pintaan asti, jos ei ole mahdollisuutta näyttää sitä, kokeilla ja saada toisilta palautetta. Tätä lapsemme ja nuoremme erityisesti tarvitsevat. Olemme yksilöitä, joiden piirteet vahvistuvat vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, ja tätä yhteisöllisyyttä meillä pitää olla enemmän. Digimaailma, etäkulttuuri on johtanut siihen, että olemme yhä vähemmän toistemme kanssa, jolloin emme pääse oppimaan toisiltamme.

Ikäihmisten digipalvelut vahvistavat vain tiettyyn pisteeseen asti heidän elämäänsä, kunnes ne alkavat toiselta syrjältä syömään hyötyjä, kun lähellä ei ole ihmisiä, joiden kanssa keskustella ja nähdä, miten oma puhe tai ajatus vaikuttaa toisiin ihmisin. Jää puuttumaan palaute siitä, miten sinut koetaan. Tämä vaarallinen kuvio surkastuttaa elämää. Pahimmillaanhan meistä tulee itsekeskeisiä, toisia ymmärtämättömiä, toisten tarpeita huomioon ottamattomia ihmisiä, ja vähitellen kylmyys ja itsekeskeisyys alkaa näkyä kylällä.

Demokratia voi toteutua vain siten, että on laaja joukko henkilöitä, jotka haluavat osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Jos työpaikkaa hakee vain pari henkilöä, on iso riski, ettei sopivin ja pätevin ole heidän joukossaan. Sama pätee politiikkaankin: kansalaisilla pitää olla runsaasti vaihtoehtoja, joista valita.

Päättäjien on puolestaan ymmärrettävä, ettei päättämään mennä koskaan omasta asiasta eikä perhepiirin asiasta, vaan kyse on laajoista yhteiskunnallisista ilmiöistä, joita poliittisen järjestelmän täytyy pystyä ratkaisemaan. Päättäjien on hyväksyttävä, että ratkaisu ei aina ole paras mahdollinen itselle, mutta se voi olla paras mahdollinen naapurille tai yhteisölle.

Suomalaisilla kunnilla on itsemääräämisoikeus, josta on pidettävä tiukasti kiinni, mutta on kyettävä katsomaan asioita myös naapurikuntien, maakunnan ja meidän tapauksessamme koko Itä-Suomen näkökulmasta, joskus koko valtion tai Euroopan. On kyettävä olemaan samaan aikaan laajakatseinen, mutta pidettävä oman alueen asiat ytimessä.

Euroopan ja turvallisuuden suhteen olemme maailmantilanteessa, jossa meiltä alkaa unohtua, että suomalaisen yhteiskunnan keskiössä on ollut rauhanrakentaminen. Sen pitäisi olla aina ensisijainen asia silloinkin, kun joudumme varautumaan maamme puolustamiseen. Kaiken takana on oltava ajatus ihmisistä tasavertaisina, mutta niin kauan kuin on maita ja yhteisöjä, jotka ajattelevat olevansa toisia parempia, demokratia ei ikinä asetu pöytään, vaan aina taistellaan ylempänä olemisesta. Se on siemen ristiriidalle ja sodalle.

Toivon näiden ajatuksien evästävän pohtimaan, mitä hallituksen kuluneiden kahden vuoden aikana tekemät ja viime viikolla kuullut päätökset merkitsevät sinulle ja läheistesi kannalta, ja millaisesta tulevaisuudesta ne kertovat. Tämä tulevaisuus ei ole väistämätön riippumatta siitä, miten paljon pakkoa hallituksen puheissa on. Tule mukaan kuuntelemaan ajatuksia reilummasta vaihtoehdosta työväen vappujuhliin eri puolille Suomea!

Terveisin

Tuula Väätäinen