Ei meistä poliitikoista ole mihinkään. Emme saa sotia loppumaan, emme terveydenhoitoa toimimaan emmekä uusia työpaikkoja syntymään.
Tuntuu, että olemme paljon vartijoina ja meiltä odotetaan nopeita ratkaisuja niin isoihin ja kuin pieniinkin ongelmiin. Ikään kuin yhden poliitikon yksi loistava idea voisi poistaa sodat, ratkaista terveydenhuollon ongelmat tai tuoda kuntaan uuden sadan hengen yrityksen. Mitä vaikeammat ajat, sitä enemmän odotuksia. Ymmärrän tämän, mutta politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhdessä, sillä tämä on joukkue-, ei yksilölaji. Toki ymmärrän, että vaikeina aikoina poliitikot joutuvat tikunnokkaan. Meidät kansalaiset ovat valinneet yhteisiä asioita hoitamaan, joten meihin on lupa ensimmäiseksi pettyä.
Meillä ihmisillä on taipumus ulkoistaa hankalat asiat muiden päätettäväksi ja tehtäväksi. Politiikassakin näin on käynyt. Joku muu hoitaa aina paremmin. Tähän samaan ajatteluun törmäävät myös muiden alojen asiantuntijat ja ammattilaiset. Ulkopuolelta ei luoteta kykyyn tai haluun hoitaa asioita kaikkien parhaaksi. Tässä ”kyllä minä tiedän” -ajattelussa mennään jopa niin pitkälle, että tutkitulla tiedolla tai asioiden valmistelulla on yhä vähemmän arvoa päätöksenteossa.
Osa kansalaisista kokee, että poliitikot valmistelevat, päättävät ja toteuttavat kaikki asiat yksin. Jolloin helposti syntyy ajatus, että epämieluisissa päätöksissä kaikki on poliitikon vika. Myös niiden poliitikkojen, jotka ovat olleet tehtyä päätöstä vastaan. Tämän suuntaista kritiikkiä tulee enenevässä määrin nyt, kun kansalaisten elinolosuhteita ja asemaa heikennetään nykyisen hallituksen päätöksillä. On kuitenkin hyvä muistaa, että päätöksenteko perustuu puolueiden yhteisiin arvoihin ja ratkaisuihin ja ne ohjaavat toimintaa.
Pitkään politiikassa toimineena tulee mieleen Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedyn virkaanastujaispuheessaan lausuma ”Älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä teidän puolestanne – kysykää mitä te voitte tehdä maanne puolesta”. Minusta tuo yli 60 vuoden takainen viisaus sopii myös hyvin tähän päivään. Vastuuta yhteisistä asioista ei pitäisi poliitikonkaan kantaa yksin. Vastuuta tulee olla jokaisella. Meidän on kysyttävä itseltämme, mikä on minun panokseni yhteisessä työssä. Tämä ajatus nousee mieleeni erityisesti silloin, kun joku nykyhallituspuolueita äänestänyt purkaa aiheellista pettymystään ajatukseen, että kaikki poliitikot ovat kyvyttömiä hoitamaan yhteisiä asioitamme.
Politiikan merkitys suomalaisen tasa-arvon, demokratian ja suvaitsevaisuuden varmistajana ja toteuttajana on iso. Meillä on maailmalla, jopa hyvin lähellä Suomea, nähtävissä toisenlaisia tapoja hoitaa kansalaisten asioita. Tasa-arvottomia, epädemokraattisia ja suvaitsemattomia tapoja, joiden lopputuloksena on vain anarkia ja sekasorto. Sitä emme Suomessa halua eikä meillä ole siihen varaa, joten kehitetään nykyistä toimintatapaa paremmaksi, yhdessä.
Tuula Väätäinen
kansanedustaja sd Kuopiosta
Kolumni julkaistu 17.10.2024 Itäsuomalainen lehdessä
Jaa tämä artikkeli