Rajalaki, rajaturvallisuuslaki, käännytyslaki, rajan poikkeuslaki. Lailla väliaikaisista toimista välineellistetyn maahantulon torjumiseksi on monta kutsumanimeä.

Sosialidemokraateille se on ennen kaikkea rajaturvallisuuslaki.

Lain nojalla voidaan rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamista tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuu välineellistettyä maahantuloa. Käytännössä tällä tarkoitetaan yhtä Venäjän hybridivaikuttamisen keinoista, joita ovat myös jännitteiden lisääminen maassa ja ilmassa, palvelunestohyökkäyksin sekä varjolaivastolla.  

Rajaturvallisuuslain voimassaolon pidentämiselle oli nyt vähintään yhtä vahvat perusteet kuin sen hyväksymiselle vuosi sitten. Suomen kansallisen turvallisuuden ja täysivaltaisuuden takaaminen on syy, miksi kannatimme lakia eduskunnassa tuolloin ja kannatamme sitä nyt.

Venäjän otteet Ukrainassa ovat muuttuneet yhä kovemmiksi. Se ei ole osoittanut mitään merkkejä vakaantumisesta tai kansainvälisten sopimusten kunnioittamisesta. Meillä täytyy olla käytössämme tarvittavat keinot vihamielisen vaikuttamisen torjumiseksi, koska turvallisuustilanne ei ole helpottunut eikä välineellistetyn maahantulon uhka poistunut.

Itäraja on ollut suljettuna jo puolitoista vuotta. Tilanne on poikkeuksellinen. Meidän on silti katsottava realistisesti tulevaisuuteen ja pidettävä ajatus rauhan rakentamisesta ja rajan avaamisesta elossa. Jatkoaikaa saanutta lakia voidaan tarvita, jos rajanylityspisteitä yritetään jossain vaiheessa avata. Erityisesti itäsuomalaiset ja muut rajan tuntumassa asuvat ymmärtävät turvallisen ja rauhallisen rajan merkityksen arkensa kannalta. Ihmisten on saatava liikkua, tavata toisiaan ja käydä kauppaa, ja jossain vaiheessa meidän on taas kyettävä rajan ylittävään yhteistyöhön.

Jo nyt meidän on varottava sitä, että yhteiskuntamme ei eriydy tänne tulleitten ja täällä ikänsä eläneitten välillä. Emme voi arvottaa ihmisiä heidän syntyperänsä mukaan, vaan ihmisten omien tekojen mukaan sekä sen, millaisia me olemme toinen toisillemme.

Tuula Väätäinen

(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 15.6.2025.)