Kuulumisia eduskunnasta 9/2026

Arvoisa lukija

Tiistain täysistunnon alussa hiljennyttiin hetkeksi muistamaan Ukrainan sodan vaatimia uhreja. Ukrainan suurlähettiläs oli seuraamassa istuntoa. Puhemies Halla-aho muistutti puheessaan Venäjän sotarikoksista ja painotti Ukrainan tuen jatkumisen tärkeyttä. Sama päivä, 24. helmikuuta, on muuten myös Viron itsenäisyyspäivä. Venäjän aloitettua suurhyökkäyksensä neljä vuotta sitten on itsenäisyyspäivä Virossa muodostunut myös Ukrainalle solidaarisuuden osoittamisen päiväksi, jolloin tuetaan Ukrainaa sen taistelussa oman vapautensa puolesta.

Päivän suuri salikeskustelu käytiin keskustan ja liike nytin esittämän työttömyysvälikysymyksen tiimoilta. Keskustelu osui samalle päivälle, kun Tilastokeskus julkaisi uudet työttömyysluvut, joiden mukaan työllisiä oli tammikuussa 23 000 vähemmän ja työttömiä 26 000 enemmän kuin vuosi sitten. Erityisesti miesten työllisyystilanne on heikentynyt. Synkän kehityksen jatkuminen näkyy kotiseudullani, sillä Itä-Suomessa työttömien määrä nousi eniten Pohjois-Savossa.

Kehysriihestä olisi lupa odottaa vaikuttavia ratkaisuja työttömyyskriisiin, sillä hallituksen toimet ovat olleet riittämättömiä ja erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien määrän kasvu on erityisen huolestuttavaa. Myös nämä lukemat ovat kasvaneet itäisen Suomen maakunnista eniten Pohjois-Savossa.

Hallituksen luottamuksesta äänestettiin keskiviikon istunnossa. Epäluottamuslauseita oli peräti neljä, mutta hallitus sai eduskunnan luottamuksen äänin 96–76.

Samana päivänä vuorossa oli valtiopäivien avauskeskustelu, vaikka valtiopäivät on avattu toki jo viikkoja sitten. Samana aamuna julkaistiin nk. velkajarrutyöryhmän raportti. Katsomme, että yhdessä saavutetun sovun ensimmäinen mittauspiste on hallituksen tuleva kehysriihi, jossa todella testataan, toimiiko tämä hallitus sovitun mukaisesti. Mielestämme hallituksen pitää tehdä oma osansa, sillä on kummallista, jos tiukoista tavoitteista on sovittu, mutta hallitus päästää irti ohjaksista loppukaudekseen. Erityisesti meitä huolestuttaa se, että hallitus aikoo puskea läpi yhteisöveron alennuksen, joka vähentää valtion verotuloja yli 800 miljoonalla, mutta esimerkiksi hoitoonpääsyn tai vanhushoivan parantamiseen hallituksella muka ei ole varaa.

Viime kuukausina median kautta on kantautunut huolestuttavia uutisia juuri vanhushoivasta, joten nostimme tämän aiheen torstain kyselytunnin teemaksi, johon saimme koko opposition mukaan. Vanhustenhoivan tilanteesta kysymään valittiin syksyllä mukaan tullut kansanedustajamme Hanna Laine-Nousimaa. Uusi sosiaali- ja terveysministeri Rydman nosti esiin, että iso osa on tyytyväisiä saamaansa hoitoon, mutta jätti mainitsematta sen, että yhä useampi on huolissaan siitä, saavatko he asianmukaista hoitoa ja hoivaa sitä tarvitessaan ja kaksi kolmasosaa ei luota vanhusten hoidon turvallisuuteen.

Yritimme saada ministeriltä vastausta siihen, leikataanko vanhustenhoivasta vielä lisää. Tilanteessa, jossa ikääntyvien määrä maassamme merkittävästi kasvaa, on käsittämätöntä, että vanhustenhoiva, josta on jo leikattu, voi taas olla leikkauspöydällä. Hallitus monissa kohdin muistuttaa, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien palvelut turvataan, mutta samalla hallitus tuntuu rajaavan tämän ryhmän määritelmää tavalla, joka ei ihmisten oikeudentajuun istu.

Kiivaan kyselytunnin jälkeen käytiin vielä lähetekeskustelu hallituksen ajamasta muutoksesta nuorisorangaistukseen. Kyseessä on 15–17-vuotiaille tarkoitettu rangaistus, joka on otettu käyttöön jo vuonna 2005. Hallitus kytkee sen nuoriso- ja jengirikollisuuden torjuntaan ja haluaa siksi lisätä nuorisorangaistuksen käyttöä ja pidentää sen kestoa yhdestä kahteen vuoteen.

Nuorten rikoskierteeseen ei voida puuttua vain kovilla keinoilla. Rangaistuksen pidentäminen voi olla tarpeen, mutta on varmistettava, että pidentämisellä on merkitystä. On tärkeää varmistaa nuorelle paremmat mahdollisuudet jatkaa rikoksetonta elämää rangaistuksen jälkeen. Tätä varten nuoren palvelupolkujen on oltava kunnossa eli hänen on saatava esimerkiksi hoitoa päihderiippuvuuteen ja ohjausta koulutukseen, päästävä osalliseksi yhteiskunnasta. Kuntoutuksen, ohjauksen ja läsnäolon avulla voimme näyttää, että nuoresta välitetään, mikä rakentaa hänen luottamustaan yhteiskuntaan.

Terveisin

Tuula Väätäinen