Arvoisa lukija

Aloitan aiheella, joka ei suoraan eduskunnan viikkoon liity, mutta en voi jättää kommentoimatta, vaikka se kenties pitäisikin omaan arvoonsa jättää. Tällä viikolla on nimittäin käyty melko rumaa keskustelua kansalaisuusperusteisesta sosiaaliturvasta.  

Meidän puolueemme iänaikainen tehtävä on ollut pitää huolta heikompiosaisista. Emme voi laittaa työllisyyttä ja sosiaaliturva-asioita vastakkain emmekä myöskään voi repiä maatamme kahtia rajaamalla turvaa vain suomalaisille. Me tarvitsemme maahanmuuttajia kotoutumaan tänne joukkoomme ja osallistumaan yhteiskuntamme rakentamiseen. Tämän vahvistaa myös tällä viikolla MDI:n julkaisema Suomen väestöennuste, joka kertoo, että työikäisen väestön kasvun jatkuminen vaatii suurempaa nykytasoa suurempaa maahanmuuttoa.

Kuin keskustelun jatkoksi tiistaina esiteltiin uusia muutoksia ulkomaalaislakiin. Pysyvän oleskeluluvan saaminen edellyttäisi jatkossa pääsääntöisesti neljän sijaan kuuden vuoden maassa oleskelua, suomen tai ruotsin kielen taitoa sekä kahden vuoden työhistoriaa. Pysyvän oleskeluluvan kytkeminen kotoutumiseen on sinänsä hyvä asia, mutta todennäköisesti osa tulee oleskelemaan Suomessa pysyvästi määräaikaisilla oleskeluluvilla. Näen ongelmallisena, että hallitus antaa ulkomaalaislain muutoksia yksi kerrallaan, jolloin niiden yhteisvaikutuksia on hankalampi hahmottaa.    

Kuluneella viikolla järjestetyt Kuntamarkkinat keräsivät Helsinkiin myös pohjoissavolaisia vieraita. Tapasin tiistaina Kuopion kaupunginhallitusta ja virkamiesjohtoa. Keskiviikkona Rautavaaran edustajia tuli tapaamaan meitä eduskuntaan, keskustelimme petopolitiikasta ja liikenneyhteyksistä (kuva: Hanna Räsänen). Kuntamarkkinoilla vallitsi varsin hyvä tunnelma ja kuntien luottamushenkilöt olivat selvästi hyvillään tilaisuudesta tavata toisiaan. Kunnissa tyrmistyttää kuitenkin kautta linjan erityisesti hankintalakiin suunnitellut muutokset, jotka voivat koitua ongelmallisiksi etenkin pienille kunnille.

Tutkimuslaitos Laboren julkisti torstaina raportin, joka toistaa samaa viestiä kuin SAK:n työttömyysbarometri viikkoa aiemmin: hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset vaikeuttavat erityisesti pienipalkkaisten naisten toimeentuloa. Hallitus väittää patistavansa työttömiä kepillä töihin, mutta kieltäytyy näkemästä tosiseikkaa, että erityisesti matalapalkkaisilla palvelualoilla osa-aikatyötä tehdään usein työnantajan päätöksellä. Matalapalkka-alojen ratkaisuksi on ehdotettu mm. palkkojen nostamista riittävälle tasolle – ehkäpä kokoomus voisi ottaa tämän puheeksi vaikka kannattajiensa kanssa.    

Kyselytunnin aihe oli nopeasti päätetty, sillä Suomi ei tietojen mukaan ole ilmoittamassa Palestiinan tunnustamisesta ensi viikolla alkavassa YK:n yleiskokouksessa. Vaikka kokoomuksella on ulkopoliittinen värisuora, on hallitus tältä osaa tosiasiassa perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien panttivankina.

Pääministeri Orpon puheet tunnustamisen ”oikeasta ajasta” ovat käsittämättömiä, kun käynnissä on poliittisten mannerlaattojen suurin liike kahden valtion mallin puolesta. YK julisti Gazan tilanteen nälänhädäksi viime kuussa ja sen alainen tutkintakomissio Israelin toimet kansanmurhaksi. Gazalaisia ei tapeta vain asein, vaan myös nälkään, janoon ja sairauksiin. Mikä hetki voisi olla oikeampi kuin nyt?

Hallitus ei perjantaipäivään mennessä ilmoittanut aikeistaan ryhtyä toimiin Palestiinan tunnustamisen suhteen, joten me sosialidemokraatit yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa katsoimme välttämättömäksi ottaa käyttöön opposition järein työkalu eli välikysymys. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen esitteli kysymyksen perjantain täysistunnossa.

Valtiontalouden tarkastuskertomuksessa korostetaan yhtenä osa-alueena osallisuuden merkitystä. Syrjäytyminen on maassamme kasvava ongelma eli meidän on pystyttävä tavoittamaan työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävät nuoret. Viime kaudella puutuimme tähän nostamalla oppivelvollisuusikää ja määrittelemällä nuoren asuinkunnalle ohjaus- ja valvontavastuu.

Toisaalta myös muiden väestöryhmien osallisuus voi vaarantua, kun monia julkisia palveluita järjestellään uudelleen kustannussäästöjen toivossa digitaalisesti saavutettaviksi eli toisin sanoen osalle väestöstä saavuttamattomaksi. Konkreettinen esimerkki tästä kehityksestä saatiin jo tiistaina lähetekeskustelussa olleesta lakiesityksestä, jossa hallitus haluaa poistaa Digi- ja viestintävirastolta velvollisuuden tarjota yleistä kansalaisneuvontaa ja korvata sen digitaalisten palveluiden käytön tukemisella.  

Terveisin

Tuula Väätäinen