Mikä ihana alkukesä meillä onkaan ollut. Uimavedet ovat lämmenneet uintikelpoisiksi harvinaisen aikaisin. Lasten riemun on voinut aistia, kun he ilosta kiljuen nauttivat kesästä.

Monelle työssäkäyvälle vanhemmalle lasten kesähoito aiheuttaa kuitenkin päänvaivaa. Päiväkoteja yhdistetään, kun kasvatusalan ammattilaiset oikeutetusti lomailevat. Koululaiset ovat aloittaneet lomansa, mutta pärjäävätkö he yksin tai keskenään pitkän päivän kotona, tätä miettii moni vanhempi. Kaikilla ei ole isovanhempia tai muuta sukua, jotka voisivat auttaa. Vanhemmat lomailevat jonossa, jotta lastenhoito onnistuu, mutta silloin jää perheen yhteinen loma hyvin lyhyeksi. Erilaiset kuntien, kolmannen sektorin ja seurakuntien päivätoiminnot auttavat vähän, mutta ei tarpeeksi. Ymmärrykseni mukaan nämäkin toiminnat ovat vähentyneet vuosi vuodelta ja esimerkiksi kohtuuhintaiset kesäleirit täyttyvät nopeasti. Ei voi olla vain vanhempien vastuulla järjestää lapselle turvallista, mielekästä ja kohtuuhintaista tekemistä. Vastuu on myös yhteiskunnalla, sen eri toimijoilla. Kaikilla ei ole varaa kalliisiin ratsastus- tai muihin erikoisleireihin.

YLE uutisoi keväällä siitä, miten monet vanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin, vaikka itse ovat lomalla. Uutisessa vanhemmat perustelivat ratkaisuaan, että he tarvitsevat lomalla omaa aikaa. Tästä heräsi hyvin vilkas keskustelu sosiaalisessa mediassa, jossa useampi keskustelija totesi, että lapsella on oikeus myös lomaan ja lepoon ja ettei vanhemmuus voi olla tauolla lomallakaan. Ja niinhän se on, että omasta ajasta joutuu karsimaan, kun lapsen oikeudet menevät edelle. Lapsi on niin pienen hetken tarvitseva ja hän kantaa lapsuuden kesien muistoja koko elämänsä. Osaisimmepa me aikuiset nauttia lasten kanssa näistä yhteisistä hetkistä ja samalla antaa sellaisen perinnön, mikä on arvokkaampaa kuin mainen mammona konsanaan.

Aina kyse ei kuitenkaan ole osaamisesta tai halusta, vaan lapsen paras on viettää kesää päivähoidossa. Jos vanhemmat eivät selviä arjen haasteista, niin niistä on neuvoteltava avoimesti perheen ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Lasta tai hänen vanhempiaan ei saa syyllistää tästäkään ratkaisusta. Lapsen tarpeet ja etu ratkaisee. Päiväkotien tiivis ja toimiva yhteistyösuhde kotien kanssa on erityisen tärkeä lapsen varhaisvuosina, jolloin lapsen kehitys ja oppiminen on nopeaa. Yhteistyöhön on varattava aikaa ja resursseja. Myös muiden lapsiperheiden kanssa toimivien ammattilaisten, kuten lapsiperheiden sosiaalityön tai lastensuojelun välinen yhteistyö on huomioitava. Palvelujen muutos hyvinvointialueilla haastaa ammattilaisia varmistamaan, että palvelurakenteet ja toimintatavat toimii myös kesällä. 

Kun me kaikki pidämme mielessä sen, että lapsen etu ohjaa toimintaamme, niin meillä kaikilla on mahdollisuus hyvään ja turvalliseen kesään.

Tuula Väätäinen

kansanedustaja SD

perheterapeutti

Kolumni julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 13.6.2024